Parasta työssäni -juttusarjassa Kaisa Sinelmaa

Parasta työssäni -juttusarjassa Kaisa Sinelmaa

25 vuotta Setlementissä

”Kunnon kotiruokaa”, kehuu moni Setlementtikeskuksessa lounastanut ja tulee Huvilakadulle syömään yhä uudestaan. Jotkut vakioasiakkaista lounastavat Setlementtikeskuksessa joka arkipäivä. Varsinkin kalapäivinä jono saattaa ulottua lähes ulko-ovelle asti.
Kokki kunnon kotiruoan takana on Kaisa Sinelmaa, joka on pyöritellyt kauhaa Setlementtikeskuksen kattiloissa jo 25 vuotta!
Kaisan aloittaessa työt syyskuussa 1995, Setlementtikeskus oli aivan erilainen paikka kuin nykyään: Talossa oli Kaisan lisäksi vain yksi vakituinen työntekijä; hänet kokiksi palkannut toiminnanjohtaja Maija Nyystilä.
”Keittiö oli pieni, sellainen kotikeittiö. Hellassa oli neljä levyä ja uuni. Jääkaappikin oli kotijääkaappi”, Kaisa muistelee. Muutos oli iso, sillä Kaisa oli tottunut suurkeittiöön Suomen Rehun työpaikkaruokalassa.
Onneksi Setlementtikeskuksen pikkuinen keittiö remontoitiin noin vuoden kuluttua suurtalouskeittiöksi, ja kokkaamiselle tuli enemmän tilaa. Ruokaa ei toki valmistettu 90-luvulla vielä niin suurelle joukolle kuin nykyään. Kaisan tehtävä oli laittaa lounaita työttömille ja eläkeläisille. Kummallekin ryhmälle oli varattu omat päivänsä viikosta.
”Aluksi minun piti käydä itse ostamassa myös kaikki raaka-aineet aterioihin eri kaupoista. Ei sellainen enää nykyään onnistuisi.”
Nyt tarvikkeet tuodaan tukuista autoilla Setlementtikeskuksen ovelle ja ruokaa valmistetaan lähes sata annosta päivässä. Lounasruokailijoiden lisäksi Kaisa kokkaa apulaistensa kanssa ruokaa veteraaneille ja Hopearannan asukkaille.

Igorin kanaa ja maksapihvejä

Kaisa on muokannut matkan varrella mukaan tarttuneista resepteistä annoksia, jotka ovat juuri Setlementtikeskuksen asiakkaiden mieleen. Konstailematonta, perinteistä ja itse tehtyä kotiruokaa. Maksapihvitkin Kaisa tekee itse alusta asti.
”Pidän mielessäni sen kenelle kokkaan. En yritäkään tarjoilla täällä japanilaisen keittiön herkkuja”, Kaisa nauraa.
Kaisan mielestä parasta hänen työssään ovat kaikki ne ihmiset, jotka hän kohtaa työssään.
”Asiakkaat ovat tulleet tutuiksi. Olen saanut näiden vuosien aikana kuulla monenlaisia elämäntarinoita.”

Murtovarkaat havittelivat naudanpaisteja

Kaisan mieleen putkahtaa tapahtuma lähes 25 vuoden takaa. Setlementti oli saanut lahjoituksena naudanpaisteja. Ne odottivat käyttöä pakastimessa. Eräänä yönä murtovarkaat tulivat sisään ikkunasta ja veivät paistit mennessään.
Onneksi talon yläkerrassa asui tuohon aikaan vuokralainen. Hän heräsi murtomiesten puuhiin ja hälytti paikalle poliisit, jotka ehtivätkin juuri sopivasti ulko-ovelle varkaita vastaan.
”Paistit saatiin takaisin ja niistä valmistettiin jouluruokaa työttömille”, Kaisa kertoo.
Setlementtikeskuksen vakioasiakkaiden ei tarvitse huolestua, sillä Kaisa ei ole vielä päättänyt, milloin hän jää eläkkeelle. Eläkepäivien varalle ei liioin ole vielä suunnitelmia, mutta Kaisa arvelee, ettei kahden poikalapsen mummin aika tule pitkäksi.
”Onhan niitä kaikenlaisia haaveita, mutta katsotaan, miten toteutuvat. Jonkinlaista vapaaehtoistyötä – auttamistyötä – olisi myös kiva tehdä.”
Teksti ja kuva: Anne Kytölä