Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille – Kohtaamistaidetta Tyttötyössä

 Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille – Kohtaamistaidetta Tyttötyössä

Valmistuin toukokuun lopussa Kohtaamistaiteen ohjaajaksi, ja kevään aikana toteutin osana opintojani Kohtaamistaiteen Taidepajan Tyttötyössä, jossa toimin ohjaajana. Kahdeksan kerran ryhmän aikana sain itse todistaa, kuinka Kohtaamistaide tekee hyvää!

Kohtaamistaiteen perusajatukseen kuuluu, että kuka tahansa osaa ja pystyy osallistumaan Kohtaamistaiteen taidepajoihin. Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille!  Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan aluetoimiston raportin (2019) mukaan on löydetty näyttöä taiteen merkityksestä useiden sairauksien hoitamisessa, hallitsemisessa ja ehkäisemisessä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Raportin mukaan ryhmämuotoiseen taidetoimintaan osallistuminen voi lapsilla ja nuorilla lisätä koettua hyvinvointia, resilienssiä ja yhteisöllisyyttä.

Kohtaamistaide perustuu japanilaiseen Clinical Art – työskentelyyn, ja se on tavoitteellista ryhmämuotoista kuvataidetyöskentelyä. Suomessa Kohtaamistaidetta on kehittänyt Laurean Ammattikorkeakoulu yhteistyössä japanilaisen yliopiston kanssa. Suomessa Kohtaamistaidetta käytetään monimuotoisissa työympäristöissä eri ikäisten ihmisten kanssa kasvatus- ja sosiaalialalla. Aivan kuten meillä Setlementissä, myös Kohtaamistaiteessa ihminen nähdään yhteisönsä jäsenenä, ja keskeisimpiin periaatteisiin kuuluvatkin yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys ja arvostus.

Tyttötyössä tavoitteenamme on lisätä tyttöjen osallisuutta. Tyttötyössä kaikki ovat tasavertaisia ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa oman yhteisön asioihin. Kohtaamistaiteessa yhteisöllisyys on tärkeää ja siinä ajatellaan, että yksilön hyvinvoinnin lisääntyminen linkittyy yhteisön hyvinvointiin, sillä ihmisen kokema osallisuus ehkäisee syrjäytymistä. Omat tavoitteeni Tyttiksen Taidepaja – ryhmälle oli yhteisöllisellä taidetyöskentelyllä lisätä ryhmässä käyvien osallisuutta ja ryhmään kuulumista sekä tukea yhteistyön ja vuorovaikutuksen kehittymistä. Toivoin, että näiden tavoitteiden ja Kohtaamistaiteen avulla onnistuisin vahvistamaan nuorten itsetuntoa ja luoda heille ilon ja onnistumisen tunteita.

Uskon, että kahdeksan erilaisen Kohtaamistaiteen taidepajan jälkeen tavoitteet toteutuivat. Me muodostimme ryhmän, jonka asioihin jokainen sai vaikuttaa. Sovimme yhdessä säännöt siitä, miten meidän ryhmässämme käyttäydytään ja millaisen tunnetilan haluamme ryhmässä vallitsevan. Jokaisen ryhmäkerran alussa kyselimme toisiltamme kuulumisia – näin saimme jakaa omia ajatuksiamme ja kuunnella kavereiden mietteitä. Lisäksi keskustelut taidetyöskentelyjen lomissa antoivat mahdollisuuden pohtia esimerkiksi kiusaamista, kaverisuhteita, tulevaisuuden haaveita, murheita ja onnistumisia. Uuden ryhmän myötä rohkaistuttiin puhumaan ihmisille, joiden kanssa ei välttämättä omassa arjessaan tule oltua tekemisissä.

Iloa saimme työskentelyymme esimerkiksi taidetehtävien moniaistillisista virittäytymisistä. Granaattiomena – taidepajan alussa tutustuimme granaattiomeniin katselemalla, haistelemalla ja maistelemalla. Sekin nauratti, kun granaattiomenan siemeniä yritettiin koputella irti ja siemenet lentelivät, minne sattui. Yllätyksellisyyttä ja iloa tarjoilivat myös Kohtaamistaiteen taidetehtävät, joissa kokeiltiin erilaisia taidevälineitä ja edettiin vaihe vaiheelta niin, etteivät taiteentekijät tienneet, millainen lopputulos tulee olemaan.

Jokainen meistä haluaa saada arvostusta ja tuntea olomme arvokkaaksi ja hyväksi. Kohtaamistaiteessa jokaisen taidepajan jälkeen katsoimme kaikki tehdyt työt rauhassa läpi ja annoimme yksitellen arvostusta työstä sen tekijälle. Vaikka toisen työtä olisi helppo arvostaa, ei ole aina helppoa ottaa vastaan arvostusta. Arvostuksen saaminen kertoo kuitenkin meille, että minä olen hyvä ja tekemäni työ on hyvä. Olen arvokas tällaisena kuin olen. Sain huomata, kuinka arvostuksen antaminen oli tärkeä ja odotettu osa taidetyöskentelyä.

Viimeiselle kerralla pystytimme yhdessä näyttelyn Variskan kirjastoon. Näyttelyn järjestäminen vahvistaa yhteisöllisyyden lisäksi myös arvokkuuden tunnetta. Se saa aikaan tunteen siitä, että tekemäni työ oli niin arvokas, että sen kunniaksi haluttiin järjestää näyttely, jotta useampi ihminen voisi sen nähdä. Näyttelyn avulla voitiin myös antaa jotain yhteisölle, jossa elämme. Kirjastoon pystytetyn näyttelyn avulla saimme jakaa kauneutta ja iloa myös kirjastossa asioiville.

Toistemme kohtaaminen on tärkeää, ja se näkyy niin Kohtaamistaiteessa kuin meillä täällä Setlementilläkin. On ollut ihanaa saada toteuttaa Kohtaamistaidetta omassa työssäni täällä Tyttötyössä ja samalla myös syventää omaa kohtaamistani tyttisläisten kanssa!

Anniina Honkaniemi-Piiroinen
Tyttötyön ohjaaja