Arkipaja perustettiin 20 vuotta sitten, koska Vaasan Setlementti halusi helpottaa lapsiperheiden arkea. Arkipajasta tuli paikka, josta äiti saa voimavaroja ja tukea vanhemmuuteen.
”Arkipaja ehkäisee myös syrjäytymistä”, Vaasan Setlementin perhetyön vastaava ohjaaja Noora Annola lisää.
Arkipaja syntyi havainnosta, jonka mukaan monet perheet eivät osallistu kaikille perheille järjestettyyn avoimeen toimintaan, koska osallistuminen vaatii omaa aloitekykyä, rohkeutta ja taitoakin löytää sopiva ryhmä.
”Tällainen havainto tehtiin 1990-luvun lopulla vaasalaisten yhteistyötahojen kokouksessa. Mukana olivat Vaasan Setlementti, Vaasan kaupungin sosiaalitoimi ja seurakunnan diakoniatyö.”
Aluksi Arkipajaan tultiin kaupungin sosiaalitoimen ohjaamina, mutta nyt äiti voi itse soittaa Arkipajan ohjaajille Tanja Kuusistolle ja Susanna Seijarille ja tulla tutustumaan toimintaan.
Arkipajasta voimia arkeen
Vaasan Setlementilläkin on kaikille avoimia perhetyön ryhmiä. Niihin vanhemmat voivat tulla etukäteen ilmoittamatta, oman aikataulunsa mukaan. Vanhemmat löytävät ryhmistä ystäviä ja vertaistukea. Setlementin ohjaajat tukevat perheitä myös avoimissa ryhmissä, mutta Arkipajassa ohjaus on intensiivisempää.
”Äideille tehdään palvelusuunnitelma ja toiminnalla pyritään tukemaan sinne kirjattuja asioita”, Noora kertoo.
Äidit myös sitoutuvat käymään Arkipajassa kaksi kertaa viikossa elokuusta kesäkuuhun. Arkipajassa on kaksi ryhmää, joihin kumpaankin otetaan enintään kuusi äitiä yhdessä alle 3-vuotiaiden lastensa kanssa.
Äidit tulevat Arkipajaan eri syistä:
”Äiti on esimerkiksi hyvin nuori, joskus äiti voi olla masentunut ja voimaton ja perheeltä puuttuvat ehkä tukiverkostot. Perheellä saattaa olla jollakin tapaa vaikea elämäntilanne ja Arkipaja auttaa kannattelemaan perheen sen yli”, Tanja ja Susanna kertovat.
Korona lisää tuen tarvetta
Koronapandemia on Nooran, Tanjan ja Susannan mielestä hankaloittanut lapsiperheiden elämää. Varsinkin aluksi sulkeuduttiin hyvinkin tiiviisti neljän seinän sisälle, minkä monet saattoivat kokea henkisesti hyvin raskaana.
”Arkipajan tuella äiti pääsee käymään eri paikoissa eikä elämä supistu vain kotiin. Meidän tavoitteemme on, että äiti saa Arkipajasta voimia arkeen ja sitä kautta koko perhe alkaa voida paremmin”, Tanja sanoo.
Arkipajassa opetellaan lapsiperheille tärkeää säännöllistä päivärytmiä, laitetaan ruokaa ja leivotaan, ulkoillaan lasten kanssa, tehdään yhdessä retkiä ja vierailuja. Juuri alkaneella toimintakaudella uutta ovat metsäretket, joita pyritään tekemään kerran kuukaudessa.
Lasten päiväunien aika on äitien omaa aikaa, jota odotetaan innokkaasti. Silloin esimerkiksi rentoudutaan, tehdään käsitöitä tai kuunnellaan vierailevia luennoitsijoita.
Tanja ja Susanna ovat ehtineet seurata työssään jo monen pienen lapsen kasvua ja nähneet käytännössä sen, miten äitien toimintakyky lisääntyy Arkipajan ansiosta. Hyvin todennäköisesti Arkipaja on pelastanut muutaman parisuhteenkin ja auttanut perheitä pysymään yhdessä.
”Kaupungilla tulee enemmän ja enemmän vastaan tuttuja äitejä. On ihana nähdä, miten he ovat päässeet eteenpäin elämässään ja miten hyvin heidän lapsillaan menee.”
Arkipaja toimii STEAn tuella
Arkipaja saa rahat toimintaansa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAlta. Valtiovarainministeriön budjettiin kaavailemat supistukset uhkaavat Arkipajankin toimintaa, koska talousarvioesityksen mukaan sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä aiotaan leikata pois kolmannes, yhteensä 127 miljoonaa euroa.
”Koronatilanne on lisännyt ihmisten ahdistusta, masennusta ja yksinäisyyttä. Kolmannen sektorin järjestämiä matalan kynnyksen palveluja pitäisi pikemminkin lisätä kuin supistaa. Meillekin tulee usein toiveita ruotsinkielisestä Arkipajasta”, Noora sanoo.
Arkipajassa on alusta asti puhuttu suomea. Siksi se on erinomainen paikka myös maahanmuuttajaäideille. He oppivat Arkipajassa suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria ja tapoja. Arkipajassa solmitut ystävyyssuhteetkin auttavat kotiutumaan uuteen kotimaahan.
”Ruotsinkielisetkin äidit ovat tervetulleita suomen kielen kielikylpyyn. Muutenkin molempiin tänä syksynä aloittaneisiin ryhmiin mahtuu vielä muutama äiti ja lapsi lisää, olipa äidinkieli sitten mikä tahansa”, Susanna ja Tanja sanovat.
